Borgåkers kennel

Kans & Fin & Lv & Est Mva BaltV-97 Borgåkers LADY LEGENDA
"Jes-Tas"

sukutaulu
narttu synt. 6.6.1995
isä Kans & Fin & Est Mva Jegomosc z Wielgowa
emä Fin Mva Prosna Skierdy
kasv. Majka Borgström
om. Majka Borgström

Tarina nimestä:
"Voi jestas kun sä olet söötti!"

Jes-Tasista kaavailin aikoinaan tulevaa jalostuskoiraa itselleni. Alkua omille linjoilleni. Vaan toisin kävi: Jes-Tas sairastaa epilepsiaa ja joutui siksi tyytymään hoivaamaan toisten narttujen pentuja. Tässä se onkin ollut oikein etevä. Jes-Tas on muutenkin hyvä seuraneiti, tykkää olla rapsuteltavana. Luonteeltaan Jes-Tas on ollut aina liian äänekäs. Se innostuu ja kiihtyy asioista helposti ja se myös kuuluu! Odottelemme yhä, että se hieman rauhoittuisi (eikös ne yleensä parivuotiaana ala...?) Vielä lähes 10-vuotiaanakin se hyppii korkealle ilmaan kun otan hihnan esille. Vanhemmiten sillä on valitettavasti puhjennut paha eroahdistus. PON-katselmuksissa Jes-Tas saanut kahdesti palkinnon Parhaasta luonteesta.
Jes-Tas kävi nuorempana paljon näyttelyissä ja menestyikin hienosti. Kansainvälisen muotovalion titteli tuli varsin vähällä vaivalla. Näyttelykehien jälkeen keskityttiin puolitosissaan välillä tokoiluun, nykyään Jes-Tas keskittyy vain olemiseen. Toki tottista treenaamme aina välillä, ihan vaan huvin vuoksi!
Jes-Tas on monesti säikäyttänyt meidät. Vuonna 2002 sillä todettiin sydämen rytmihäiriöitä ja sydänultrassa todettiin että sydän ei supistu riittävän hyvin. Karnitiinilla supistuminen palautui normaaliksi - ilman karnitiinia tippui taas normaalin alle. Toukokuussa 2005 Jes-Tasin sydän tutkittiin neljännen kerran, ja takana oli yli vuoden karnitiinikuuri - ja sydän todettiin täysin normaaliksi!! :-)
Syyskuussa 2004 Jes-Tasin suuhun, yläetuhampaiden ikeneen ilmestyi patti joka parin kuukauden ajan kasvoi ja kasvoi - eläinlääkäri luokitteli sen kasvaimeksi. Me valmistauduimme jo pahimpaan. Kunnes yhtäkkiä puolet "kasvaimesta" tipahti irti ja toinen puoli alkoi itsestään pienetä pois. Mitä ilmeisimmin kyseessä olikin vain jälkiseuraamus RUPIKONNAN ottamisesta suuhun elokuussa!
Ihmeitä tämän koiran elämään siis mahtuu!
Jes-Tas on sielultaan ylösajava lintukoira, ja jäniskoiraakin siinä on aimo ripaus. Monet kerrat se on karannut metsään velmu ilme naamallaan, ja tullut takaisin lintu suussaan. Pelkkä fasaanin haju tuulessa saa sen syöksymään pusikkoon tai pellolle ja hätyyttämään linnut lentoon - sitten se juoksee niiden perässä tuijottaen taivaalle ja kuin odotellen että joku pumauttaisi ne alas! Myös jänisjahtiin se livahtaa aina tilaisuuden tullen, siihen ei tarvita varsinaista jänistäkään, tuoreet jäljet riittää, sillä niiden päästä yleensä löytyy se pupu. Se on myös erikoistunut nappaamaan suuhunsa siilin kuin siilin, ei koolla niin väliä. Myös ihan tavallinen kissajahti on poikaa.
Näiden metsästysominaisuuksiensa takia Jes-Tasia ei valitettavasti voi pitää paljonkaan vapaana kaupunkialueilla.