ALOITUSSIVULLE

UUTISET
PENTUJA

OMAT KOIRAT, urokset

OMAT KOIRAT, nartut

PENTUEET

YSTÄVIÄ
MUISTOISSA

Tavoitteeni
Tuloksia
PON-rotu
Tilastot

"MIKLOS" Oktet ze Spiewogry BH, PERA-A, PEHA, PERA-B, RH-FLA, RH-TA, RH-TB
 
uros synt. 7.6.2002 isä Pl Mva Dragon z Gangu Dlugich, emä Pl  Mva Harfa ze Spiewogry
kasv. Anna Grabska, Puola   om. & ohj. Majka Borgström


  KOEPÄIVÄKIRJA


25.-29.10.2007 - Ruotsin reissu KV IRO-kokeisiin. Teimme suomalaisten pelastuskoiraharrastajien kanssa reissun Ruotsiin kokeisiin ja treenaamaan. Matkakohde oli Tukholman pohjoispuolella sijaitseva Rosenborgin pikkukaupunki jossa on Euroopan suurin nimenomaan harjoitustarkoitukseen rakennettu rauniokaupunki. Hieno paikka! Suomessa ei ole missään tullut vastaan paikkaa, jossa pääsisi harjoittelemaan niin aidoissa raunioissa kuin täällä. Maalimiehen pystyi piilottamaan monia metrejä raunioiden alle, siis ei putkeen tai kaivettuun piiloon maan alle vaan siten että maalimiehen päällä oli monta metriä raunioita ja haju levisi laajalle alueelle raunioiden lomasta.
Perjantaina treenasimme alueella. Täällä voisi treenata vaikka viikon ennen kuin kaikki paikat olisi käyty läpi...

Lauantaina oli rauniokoe.
Harmittavasti tottis jäi kolmesta pisteestä kiinni, kettis hienosti 45 p. Raunioilla olimme vuorossa viimeisenä, ja yksi toisensa jälkeen ennen meitä tuli päätään puistellen pois. Yksi koirakko pääsi raunioilta nipinnapin läpi. Mikko työskenteli ja irtosi hyvin, löysi melko nopeasti 3 maalimiestä joista kaksi ilmaisi arvosanoilla Erinomainen ja yhden Erittäin hyvin. Neljättä Mikko ei ilmaissut, koska ei saanut paikallistettua sitä. Miklos pörräsi yhdellä alueella pitkään, mutta maalimies oli syvällä raunioiden alla ja haju levisi laajalle alueelle eikä mistään tullut riittävän paljon voimakkaammin kuin toisaalta. Tiesin että sillä alueella maalimies on, vaikka en enimmäkseen koiraa nähnytkään. Tuomari eli mukana loppuun asti toivoen, mutta ilmaisua ei sitten vain tullut. Nyt tiedetään mitä pitää harjoitella, mutta en tiedä missä sitä pääsisi treenaamaan?

Sunnuntaina oli vuorossa ihka eka IPOR-jälkikokeemme. Olimme kokeen ainoa osanottaja! Koska Suomessa on puhuttu, että tämä koe vastaa erikoisjälkeä, en ole sitä aiemmin harkinnutkaan, mutta sitten joku sanoi, että se olisikin kuin meidän metsäjälkemme ja niin ilmoittauduttiin. Oltiinhan jälkeä treenattu jo ainakin 10 kertaa tänä vuonna. :-)
Kun meidät sitten vietiin jäljen aloituspaikkaan, jossa oli sänkipeltoa ns. silmänkantamattomiin ja melko voimakas tuuli, niin nieleksin kyllä pariin kertaa, ja ajattelin että tähän tää nyt tyssäsi. Yhtään kunnon peltojälkeä ei olla treenattu.  Selityksiä esitin myös kun tuomari kysyi, miten koira ilmaisee esineet. Se nimittäin tekee sen ainoan kielletyn: ottaa suuhun ja makaa (maata saisi ilman esinettä suussa ja esineen saisi ottaa suuhun ja tehdä mitä vain mutta ei maata). Tuomari halusi kuulla kaikki mahdolliset ilmaisumuodot, joten mainitsin istumisen, makaamisen, esineen ottamisen suuhun ja heittämisen ilmaan ja sen laskeuduttua maahankäymisen esine etujalkojen välissä... ;-D

Jälki nousi 20 m janalta kun tokalla yrittämällä sain koiran etenemään janan suuntaisesti. Sitten mentiin ja vauhdilla! Piiitkän myötätuuleisen suoran päätteeksi tuli kulma vasemmalle ja Mikko meni siitä yli, minäkin varmaan menin yli, ja sitten sitä kulmaa haettiin oikealta oikein antaumuksella. Ajattelin että tähän tää nyt tyssäsi, mutta tuomari antoi koiran tehdä töitä ja lopulta jälki nousi uudelleen takavasemmalta eli kulmasta oltiin menty yli parilla metrillä. Sen jälkeen jälki ei hukkunut kertaakaan ja kulmat tehtiin todella tarkasti. Yhden pienen tarkistuksen Miklos teki vielä pellolla, kerran meni edestakaisin sivusuunnassa ja sitten jatkoi suoraan eteenpäin.
Esineet Miklos ilmaisi 4 kertaa hienosti, pysähtyi, haisteli ja kävi maahan. Kehuin sitä heti kun se selvästi näytti esineen. Saattoi nenällä tökkiä esineitä mutta vain yhden kerran käytti esinettä suussa ollessaan maassa. Yhdestä esineestä emme saaneet pisteitä, esine tuli pitkän pelto-osuuden vaihduttua niityksi ja Miklos vain pikaisesti pysähtyi ja haisteli sitä ja jatkoi sitten matkaa. Jos olisin kehunut heti kun pysähtyi, olisi varmaan pistänyt maaten, mutta en ehtinyt tajuta että se merkkasi esinettä.

Esineet tulivat vastaan suoraan Mikon kohdalle eli tästä päättelen, että Miklos jäljesti aivan jäljen päällä kulkien, vaikka oli voimakas tuuli joka puhalsi enimmän matkaa vasemmalta.
Jälki kulki suurimmaksi osin pellolla, meni myös keskellä peltoa olevan kallioisen "saarekkeen" poikki josta laski heti takaisin pellolle. Saarekkeessa oli mökki ja pihapiirissä aivan jäljen vieressä oli kolatölkki - mietin oliko se esine mutta Miklos ei reagoinut siihen mitenkään joten koiraan oli luottaminen (ja koira kyllä tiesikin oikein).
Pellolta jälki meni peltotien ylitse pitempää heinikkoa kasvavalle niitylle ja siitä metsätien ylitse metsään. Pian metsään saavuttua eteen tuli iso ja leveä risukasa. Miklos pohti asiaa hetken ja tunki sitten risukasasta lävitse. Jatkoi risukasan jälkeen vasemmalle kaartaen ja olin varma että nyt meni pieleen. Miklos vain sinnikkäästi kiskoi eteenpäin suuntaansa ja pakkohan se oli mennä perässä. Ja hetken päästä se jo makasi muovinen lääkepurkki etutassujen välissä. :-)
Tuo oli viimeinen esine ja matka jatkui jonkin aikaa vielä metsässä kunnes saavuimme lähelle tien reunaa ja Miklos kaarsi ison puun taakse. Näin koirasta että siinä oli ihminen. Edellisenä päivänä oli otettu kaksi ihan lyhyttä jälkeä joitten päässä oli ihminen, että saatiin yhdistettyä ihminen + ilmaisu jäljen loppuun (ajoissa tehtiin nämäkin valmistelut! ;-)) ja Miklos hetken pohdittuaan ja maalimiestä haisteltuaan sitten haukkuikin, muutaman kerran ja hyväksyin ilmaisun ja olimme valmiita. Oli mahtava fiilis päästä loppuun asti kun alku oli näyttänyt niin täysin ylivoimaiselta!

Ruotsalaisdelegaatio (pari tuomariakin) joka oli jäänyt tien poskeen oli keskustellut jäljen noston, ekan suoran ja ekan kulman häslingin aikana, että tuo koria ei kyllä pääse loppuun asti, mutta sen ekan kulman jälkeen oli Miklosin työskentely muuttunut niin vakuuttavaksi, että ku nsaavuimme takaisin lähtöpaikalle, saimme kuulla vain ylistystä ja suitsutusta. Sitä saimme myös tuomarilta, pisteet jäljeltä mahtavasti 189 p. Ainoastaan yhden esineen jäämisestä, ekasta kulmasta ja siitä pienestä tarkastuksesta suoralla sakotettiin. :-)

Se, että tottis meni taas ranttaliksi (30 p.) ei haitannut sillä se oli odotettavissa ja sitä työstetään, jäljellä onnistuminen ylitse odotusten piti mielen hyvänä loppuun asti. Ketteryydessä Mikko yritti pistää shown pystyyn, mutta yhteisymmärryksessä tuomarin kanssa vetäisin piskiä korvasta ja sen jälkeen kokeessa nähtiin niin tottelevainen koira ettei moista ole minulla ennen ollutkaan! Tämä jo yksinään riitti tekemään reissun kannattavaksi. ;-)


21.-23.9.2007 - SM-hopeaa Pelastuskoirien joukkuekatselmuksessa Kuopiossa!!
Pelastuskoirien joukkuekatselmus Kuopiossa Pelastusopiston harjoitusalueella alkoi pe-iltana puolijoukkuetelttojen kasaamisella metsään.
Joukkueeseen kuuluu 3 viranomaistason pelastuskoiraa ohjaajineen sekä koiraton ryhmänjohtaja. Helsingissä oli vaikeaa löytää kolmatta koiraa joukkueeseen. Sitkeinä sisseinä olimme päättäneet lähteä vaikka kahdella koiralla, ja niin sitten teimme. Joukkueessa oli sitten kaksi hyvin epätavallista koirarotua näissä piireissä: Miklos-PON ohjaajanaan Majka sekä espanjanvesikoira Papu ohjaajanaan Sam Widlund. Me kaikki olimme ensikertalaisia tällaisessa suuressa kilpailussa, mutta onneksi joukkueenjohtajana oli useamman joukkuekisan kokenut Markku Suominen.

Vajaalla joukkueella lähteminen merkitsi sitä, että joistain koeosioista saisimme vähemmän pisteitä kuin muut joukkueet koska meidän kolmannen koiran suoritus puuttuisi kokonaan. Kaikissa muissa joukkueissa oli täydet kolme koiraa ja saimmekin kommentteja siitä, että meillä on asenne kohdallaan kun lähdemme vajaalla tiimillä liikkeelle, tietäen että mahdollisuuksia täysiin pisteisiin ei tule olemaan.
Todella upeaa oli se kannustus jota saimme muilta joukkueilta. Tunnelma oli kannustava joka paikassa ja kaikki auttoivat toisiaan.

<>Varsinainen kilpailusuoritus alkoi pe-iltana klo 19 jolloin piti olla jatkuvassa lähtövalmiudessa majoitusalueella. Klo 21 meidät lähetettiinkin 5 tunnin yösuunnistukselle sateiseen metsään. Kahlasimme suossa, rämmimme umpimetsässä, kapusimme kukkuloille, ja nousimme säkkipimeässä välillä lähes pystysuorilta tuntuvia kallionseinämiä ylös ja alas jne. Koirat kulkivat mukana koko matkan ja välillä jouduimme nostelemalla auttamaan niitä jyrkissä nousuissa tai laskuissa.
Tämä osuus oli tosi rankkaa fyysisesti ainakin minulle. Rasteja oli 15, ja erityisesti rastien 7 ja 8 sekä 14 ja 15 välit oli todella vaikeaa maastoa (taisimmekin olla ainoat jotka meni aina suorinta reittiä). Kaksi joukkuetta keskeytti tämän osuuden, toinen loukkaantumisen ja toinen pitkän harhaan kulkemisen takia. Kaikkia rasteja ei oltu merkitty karttaan, vaan ohjeet niille kulkemiseen löytyi edelliseltä rastilta. Täydet pisteet saadakseen piti käydä kaikilla rasteilla ja suorittaa niillä annetut tehtävät, korkeintaan viidessä tunnissa. Ajan ylityksestä tuli miinuspisteitä.
Me olimme nopein joukkue joka suunnisti kaikki rastit läpi (ajassa 4.27). Saimme suunnistuksesta täydet pisteet, kiitos joukkueenjohtajan eli Maken. Maalissa odotti kinkkinen ensiaputehtävä. Tiedoton uhri oli maannut maassa useita tunteja ja hengitti 4-5 kertaa minuutissa, lisäksi nilkka oli taipunut väärään asentoon. Piti todella käyttää aivojaan että tajusi että uhria ei saa esim. lainkaan liikuttaa, vaan vain peitellä avaruuslakanalla ja tarkistaa että hengitystiet on mahdollisimman auki. Piti siis osata olla ”antamatta liikaa ensiapua”! Täydet pisteet saadakseen olisi pitänyt laittaa joko koira tai toinen ihminen mukaan avaruuslakanan alle lämmittämään. Tämä meiltä unohtui, muuten meni hyvin.
Sitten pääsimme loppuyöksi telttaan lämmittämään kaminaa ja makuupusseihin hytisemään, mutta jo aamukuuden jälkeen radiopuhelimesta pärähti seuraavat ohjeet.
<>Lauantai alkoi meidän osalta raunio- ja rakennusetsinnällä. Joukkueen piti jakautua siten, että vähintään kaksi koiraa työskentelee samanaikaisesti, aikaa oli tunti joka sisälsi suunnitelman tekemisen. Me laitoimme ensin Mikon raunioille ja Papun taloon ja sitten teimme vaihdon. Sanoisin, että raunioille oli laitettu piiloihin ihmisten lisäksi myös esim.
ruokaa ja vaatteita tms, sillä Miklos merkkaili kyllä hajuja mutta ei ilmaissut niitä (on oppi mennyt perille).
Onneksi luotin, että jos siellä olisi ollut ihmi­siä niin se olisi sen kyllä kertonut. Nyt meni vähän turhan tarkaksi koiran opastamiseksi paikas­ta toiseen, olisi pitänyt antaa koiralle enemmän ti­laa.
Ainoa ilmaisu raunioilla tuli rakennelmalla, johon Miklos meni katoksen alle piiloon sisälle ja alkoi ilmaista ja raapia luukkua joka vei um­pi­piiloon sisälle<>. Pujahdin koiran perään ka­tok­sen alle ja huomasin koiran takana nurkassa kyyhöttävän maalimiehen. Ihmettelin, miksei koira ilmaise selkeästi tätä henkilöä vaan raapii viereistä luukkua, mutta mielessäni ei edes käynyt että se olisi kaksoispiilo ja että Mikko ei ilmaissut esillä olevaa vaan piilossa olevaa maalimiestä. Nostin tuon maalimiehen, kiitin koiraa ja sinne jäi se toinen. Uudelleen Mikko ei enää samaa maalimiestä ilmaissut, koska oli sen selkeästi näyttänyt ja minä koiraa selkeästi kiittänyt (kuitannut löydön).<> Tarkistaakseni tämän lähetin Mikon vielä raunioalueelta poistuessamme tälle samalle piilolle, jossa Miklos kävi mutta ei enää ilmaissut. Itse asiassa se teki kuten on opetettu, eli jos olen hyväksynyt ilmaisun ja kehunut siitä kerran, ei samaa enää ilmaista uudelleen vaikka maalimiestä ei olisikaan nostettu piilosta. Kyseessä siis oli ollutkin kaksoispiilo. Olisi pitänyt luottaa kun vaistoni sanoi niin…

Make kunnostautui myös raunioilla ja löysi hänkin maalimiehen, nimittäin pää­määrättömästi kävelevän uhrin, jonka erotti raivaushenkilöstöstä vain ky­pärän puutteesta ja siitä, että puhuteltaessa vas­taili sekavia. Myös tämän tilanteen hoitaminen arvosteltiin ja pisteytettiin. Joiltain joukkueilta oli tämä harhaileva henkilö jäänyt täysin noteeraamatta. Myös minulta. Minä löysin raunioilta kaksi exitusta eli menehtynyttä.

<>Mielestäni Mikko näytti erittäin tarkasti että rauniot on muuten ns. tyhjät, joten vaihdoimme paikkaa eli Papu tuli raunioille ja Miklos rakennukseen.

Rakennuksessa ohjaaja pääsi vain keskikerroksen ovelle ja koira tutki yksin kolme kerrosta. Papu oli selkeästi ilmaissut yläkerrasta henkilön, ja alakerrassa vinkunut joten Sam sanoi myös siellä jossakin olevan elävä ihminen. Lisäksi keskikerroksessa oikeanpuoleisessa huoneessa oli ”jotakin”, ei elävää ihmistä kuitenkaan.
Menimme Mikon kanssa rakennukselle jonka kiersimme ensin ulkoapäin ja menimme sitten sisälle. Miklos kierteli hieman keskikerrosta ja paineli sitten yläkertaan jossa alkoi nopeasti voimakas ilmaisuhaukku. Ilmoitin löydön eteenpäin. Miklos meni kellariin ja tuli hetken päästä takaisin. Lähetin sen keskikerroksen oikeanpuoleiseen tilaan ja näin kuinka se eteni yhtä nurkkaa kohti, kroppa jännittyneenä kurotti eteenpäin. Näin ovelta vain koiran takapuolen ja hännän asennosta tiesin, että siellä oli joko jotakin pelottavaa tai kiellettyä. Myöhemmin saimme kuulla, että siinä oli aukinainen jääkaappi ruokineen!
Miklos kiersi vielä toiselle puolen keskikerrosta ja kävi kellarissa, sitten tuli takaisin ja nuuskutti keskikerroksessa olevaa metalliovea ja alkoi raapia sitä. Jo tässä vaiheessa ilmoitin että oven takana olevassa tilassa on elävä ihminen.
Koska Papu oli vinkunut alakerrassa, ilmoi­tin tuomarille, että oven takana oli tila, joka ulottui kahden kerroksen läpi, ja siinä tilassa oli elävä ihminen. Oikein meni.
Raunioilla Papu ei ollut tehnyt ilmaisuja.
Saimme tästä osuudesta hyvät pisteet.

Meidän kuljetettiin teltta-alueelle odottelemaan, ja melkein saimme kaminaan viritettyä tulen kun tuli lähtö tekemään tottelevaisuus- ja ketteryyskokeita. Kokeet tehtiin litimärällä asfaltilla mikä taisi vaikuttaa aika moniin perusasentoihin. Miklos kävi aivan ylikierroksilla tottiksessa ja kaikki meni pieleen, mutta onneksi Papu teki aivan mahtavan suorituksen, taisi olla kisojen parhaita tottispisteitä. Ketteryydessä kumpikin onnistui kohtuullisen hyvin, Mikko teki kisojen toiseksi parhaan ketteryyden vaikka emme pituushyppyä tehneetkään.
Pisteitä oli jaossa 100 p. per koira, eli tässä osuudessa meillä oli mahdollista saada enimmilläänkin 100 p. vähemmän kuin muilla joukkueilla puuttuvan kolmannen koiran takia.

<>Taas meidät kuljetettiin teltta-alueelle odottelemaan ja juuri kun olimme istuneet alas ja kamina alkoi lämmetä, tuli käsky maastoetsintään. Aikaa etsintään oli tunti, kadonneita useita, ja tunnissa piti tehdä etsintäsuunnitelma, toteuttaa se ja myös ehtiä pois alueelta ja takaisin lähtöpisteeseen. Haku sujui varsin hyvin, kumpikin koira irtosi pitkälle ja bongasi maalimiehet noin 100 m etäisyydeltä. Alueen yhden reunan sijainnista oli hieman epäselvyyttä ja emme ehtineet käydä ihan koko aluetta läpi annetussa ajassa. Meillähän oli vain kaksi koiraa käytettävissä kolmen sijaan, ja kaikki tehtävät oli suunniteltu kolmen koiran joukkueille, eli alueetkin oli sen kokoisia. Epäilimme että tuulen yläpuolella olevalle reuna-alueelle jolla emme käyneet, olisi voinut jäädä yksi maalimies, ja niin jäikin.
Miklos päätti hakusuorituksemme uimalla alueen reunalla virtaavassa purossa, tuomari tuijotti huolestuneena vuoroin kelloaan ja vuoroin uivaa koiraa kunnes Make tajusi että koira oli yhä etsintäalueella. Kun kutsuin Mikon pois, tuomari huokaisi helpottuneena: vain 20 sekuntia jäi aikaa.

Sitten olikin jo ilta ja ihanasti meille oli järjestetty saunomismahdollisuus pelastusopistolla.
Saimme myös kuulla lauantai-illan pistetilanteen, ja riemuksemme Hesan joukkue eli me oli sen päivän suoritusten jälkeen toisena! Uskomatonta! Nukkua ehdimme seuraavana yönä kuka enemmän, kuka vähemmän, itse nukuin noin 3 tuntia, sitten tuli liian kylmä taas kun kamina oli sammunut (teltassa oli nukkuMikko eikä kipinämikkoa). Joskus aamuyöllä heräsin siihen, että hikinen mies kalsarisillaan heiluttelee vaatteita keskellä telttaa. Sam oli herännyt ja laittanut kaminan paahtamaan punaisena ja kuivatteli vaatteitaan. Varsinainen herätys pärähti radiopuhelimesta taas jotain yli kuuden. Ainoa hyvin yönsä nukkunut taisi olla joukkueenjohtajamme.

Koko lauantain ja sunnuntain ajan suorituksissa kulki jatkuvasti kunkin koiran mukana joku tuomari arvioimassa koiran ja ohjaajan työskentelyä ja taktiikkaa. Tuomareita oli yhteensä mukana lähes kymmenkunta.

Sunnuntaina oli vuorossa pitkä jäljestystehtävä, jonka teki rajavartiolaitoksen jälkiekspertti ja odotettavissa oli jotain sellaista, mistä ei ainakaan helsinkiläiset kaupunkilaiskoirat selviä. ;-) Odotimme, että tämä päivä tiputtaa meidät häntäpäähän sijoituksissa. Tehtävän suoritukseen oli 4 tuntia aikaa poliisin antaman tehtävänkuvauksen jälkeen.
Tehtävänä oli paitsi löytää useamman neliökilometrin kokoiselta alueelta kadonnut ihminen, niin myös selvittää tarkasti miten hän oli alueella kulkenut ja oliko häneltä tippunut tavaroita matkan varrelle. Henkilöstä oli edellisenä iltana tehty näköhavainnot kolmessa kohtaa saman tien varrella.

Joukkueenjohtajamme valitsi hyvän taktiikan ja molemmat koirat laitettiin etsimään jälkeä. Asiaa mutkisti se, että jälki oli 14-16 tuntia vanha! Miklos nosti jonkin jäljen, mutta 4 jäljen kokemuksellamme ei näin vanhan jäljen ajo onnistunut. Papu onneksi nosti jäljen ja loppujen lopuksi ylitti itsensä jäljestämällä 4 km matkan noinkin vanhaa jälkeä. Esineitä löytyi 6 kpl.
Neljän kilometrin jälkeen kohtalo oli heittänyt alueelle suuren joukon marjastajia ja jälki tallattu isolta alueelta niin ettei sitä voinut jatkaa. Alueellamme oli yllättäen myös 24 huskya vetämässä mönkijää... Aika alkoi loppua ja jakauduimme haravoimaan pitkin tutkimatonta aluetta. Kadonnut henkilö jäi löytymättä ja osa alueesta tutkimatta. :-(
Yösuunnistuksessa toinen jalkani oli uponnut liian monta kertaa haaroja myöten maan sisään kallionkoloihin ja nyt pitkän maastossa polkemisen jälkeen tuntui, että oikea jalka ei enää jaksanut nousta yhdenkään kiven ja juurakon päälle. Väsymys painoi joka puolella kroppaa.
Kun itse jäljestys sujui niin täydellisesti mutta sitten ihminen jäikin löytymättä, niin olo oli ristiriitainen – joukkueena olimme varmasti sunnuntaina ylittäneet odotukset, mutta lopputulos harmitti kovasti silti.

Väsyneinä ja märkinä ja aivan jäässä palasimme teltoille vaihtamaan vaatteet, pakkaamaan tavarat ja purkamaan teltat ja sitten vain odottelimme kisan päättäjäisiä. Joukkueenjohtajamme FootPod-askelmittari oli pudonnut yösuunnistuksessa ja hän tiesi mille rastinvälille olisi suunnattava sitä etsimään – sinnikkäänä suunnistajana ja erämiehenä hän siis vielä kipaisi ylimääräiselle lenkille maastoon hakemaan FootPodiaan.
Me jäimme Samin kanssa odottamaan loppuseremonioita. Palkintojenjako alkoi pronssijoukkueesta ja ajattelin, että me jäimme varmaankin neljänneksi. Mikä yllätys sitten olikaan, kun meidät kuulutettiin SM-hopealle!! Aivan uskomaton juttu. Suurta huvitusta aiheutti vielä se, että joukkueenjohtajamme oli palkintopallin sijaan suunnistusreitillä. ;-D

Olimme ainoa joukkue, joka oli onnistunut selvittämään jäljen kulun aivan pariakymmentä viimeistä metriä lukuunottamatta. Rajamieskin joutui päivittelemään, että tuollainen jälkikoira tulikin Helsingistä!

Loppupisteitä saimme 1006, ja voittajajoukkue (Oulu) sai vain 26 pistettä enemmän.
Yhden koiran puuttuminen vei meiltä pois maksimissaan 100 pistettä, eli kultaa olisi luultavasti tullut jos olisimme olleet mukana täydellä joukkueella. Samoin jos ja jos ja jos, jotkut pienet virheet olisi jääneet tekemättä, olisimme voittaneet näinkin. Me koiranohjaajat olimme molemmat ensikertalaisia tällaisessa tapahtumassa, joukkueenjohtajamme onneksi kokenut, joten tämä hymy ei varmaan hyydy ihan vähään aikaan. :-D



15.09.2007 - Pelastushaun SM-kisat Harjavallassa.

Miklos
jatkoi arvokisakierrostaan tällä kertaa Harjavallassa pelastuskoirien SM-hakukisoissa. Kokeilin, miten koira toimii jos ei saa aamuruokaa, huono idea... virtaa oli enemmän kuin koskaan tottiskentällä, koira hypähteli korkealle ilmaan, räksytti, aivan omat kuviot. Ja jos tottis jo meni lennokkaasti, niin mitenkäs ketteryys sitten... se oli jo näytös, Miklos rynni edelliseltä esteeltä seuraavalle ja oli todella vaikeaa hallita sitä. Kaiken kruunasi loppuhuipennus, kun palomies oli kantanut koiraa: Mikko ei saanut tarpeekseen vaan istuutui palomiehen eteen ja hypähteli vastenkin ja räksytti: Lisää! Uudelleen! eikä millään tullut kutsusta luokse. No, ainakin yleisöllä ja toisilla kilpailijoilla oli hauskaa (ja tuomarilla myös). Ja Mikolla itsellään vasta hauskaa olikin. Minä varmaan olin ainoa, jolla ei ollut hauskaa. Tottis 35 p., kettis 38 p.

Maasto ei ollutkaan maastoa, vaan rakennusetsintää. Mikko teki kaksi virheilmaisua (tai minä tulkitsin liian helposti sen haukun ilmaisuksi vaikka koira ei ollut vielä paikallistanut hajun lähdettä) ekassa rakennuksessa ja homma loppui heti alkuunsa siihen. Rakennukset on meille vaikeita. Hienosti järjestetty koe, kaikki sujui kitkattomasti ja vauhdikkaasti mieleenpainuvine pienine yksityiskohtineen ja kisamuistoineen. Kisapaikka oli Kiukainen ja niin saimme muistoksi jokainen oman pienen kiuaskiven, jolla arvottiin osallistumisnumero. Tämä oli muuten ensimmäinen kilpailumme jossa on tehty doping-testit.


1.9.2007 RAUNIO-SM Hämeenlinnassa. Niin lähellä mutta niin kaukana. Tarkkaan ottaen, kahden pisteen päässä. SM-kulta. No, jos emme me sitä saaneet, niin ei saanut kukaan muukaan, jos se nyt ketään sitten lohduttaa.
Tänään järjestettiin siis pelastuskoirien raunio Suomen mestaruuskisat Hämeenlinnassa. Ylituomarin sanoin, rauniokoe oli ohjeistettu tehtäväksi ”niin vaikeaksi kuin tällä radalla on mahdollista”. Ylituomari ei odottanut ehkä kenenkään läpäisevän raunio-osuutta, sillä nämä oli SM-kisat ja kokeen pitää olla sen arvoinen.

Aloitimme numerolla yksi, mikä on aina hyvä mielestäni koska jännitys on nopeasti ohi ja pääsee katsomaan muitten suorituksia. Tottelevaisuudella alettiin, ei ollut meidän päivämme tänään: 33 pistettä, kun hyväksyttyyn tulokseen olisi vaadittu 35 pistettä. Harmin paikka.
Tuli yksi väärä asento (istumaan jäämisessä yllättäen seisominen), maahan jäämisessä kaksi komentoa, yksi huono luoksetulo (suoraan sivulle), noudossa esineen heittelyä, ryömiminen ilmavaa. Eteenmenossa hidas maahanmeno, muuten hyvä, paikallamakuu onnistui. Seuraamisessa osittain erinomaista iloista ja hyvällä kontaktilla seuraamista, osittain väljyyttä ja täyskäännöksessä menimme ihan eri suuntiin, ja ihmisryhmässä tarvittiin lisäkomento. 

Ketteryyskokeeseen menimme suoraan tottiksesta, ei koiran preppausta välissä. Ketteryydessä Mikko ei tiennyt mitä oli tekemässä ekalla telineellä, meni haistelemaan sitä. Sitten toisella komennolla heräsi toimimaan mutta lisäkäskyjä tarvittiin niin epävakaalla tynnyrisillalla kuin keinullakin. Tikkaat meni hyvin, putki meni hyvin siihen asti kunnes olin menossa Mikon luokse ja se päätti sukeltaa takaisin putken sisälle, josta sain komentaa erikseen sivulle. Putkessa on kivaa. ;-D
Vuorossa oli pituushyppy, jossa Mikko tapaa kaatua ja loukata itsensä joten olen opettanut sen nyt viikossa kävelemään rauhallisesti telineen yli hyppäämisen sijaan. Käskynäkin oli ”kävele ylitse” ;-) jos joku tulos kaatuu tähän pelkästään niin sitten saa kaatua, en halua riskeerata koiran terveyttä.
Sitten oli epämiellyttävä alusta, ei ongelmia itse alustan kanssa, mutta Mikon nokka vain sattui juuttumaan johonkin hajuun kiinni matkalla… Kauko-ohjauksessa paalu pöytien keskellä ei löytynyt, korjasin yhdellä käskyllä ja sen jälkeen pöydät sujui ihan mallikkaasti. Ketteryydestä saimme 35 p.

<>Kun tottis ja kettis oli osaltamme suoritettu, muut jäivät tekemään omia suorituksiaan ja me lähdimme rauniokokeeseen. Kun pääsin raunioalueelle, näin että isosta alueesta suurin osa oli rajattu muovinauhoin. IPOR-kokeessa ei ohjaaja saa mennä alueelle lainkaan, vaan koiran pitää tutkia se itsenäisesti. Tutkittava alue oli neliön muotoinen ja ohjaaja sai liikkua kahdella sivulla. Ajattelin, että en saa Mikkoa ikinä erkanemaan takanurkkaan saakka, etenkin kun tuuli puhalsi sinne päin eli haju-apuja sieltä päin ei tullut.
Etsintäajaksi ilmoitettiin 40 minuuttia, mikä merkitsee sääntöjen mukaan sitä, että alueella on piilossa 5-6 maalimiestä (toinen vaihtoehto olisi ollut 30 min ja 3-4 maalimiestä). Kaikki maalimiehet on umpipiiloissa joten koira ei voi nähdä eikä koskea maalimiestä. Kun aika ilmoitettiin, nielaisin – en ole koskaan ollut kokeessa, jossa olisi ollut jopa 6 maalimiestä. 40 minuuttia on todella pitkä aika koiralle jaksaa etsiä.

Olin etukäteen päättänyt, että tällä kertaa ;-) en ala neuvoa koiraa vaan se saa tehdä itsenäisesti töitä. Lähetän vain ja katson mitä tapahtuu. Niin sitten lähetin. Aloituslaidalla oli jokin moottorisahan tai sirkkelin tapainen värpäke joka piti kovaa meteliä, lisäksi savuava tuli. Oli vaikea nähdä välillä missä koira liikkui tai kuulla, haukkuiko se. Yritin liikkua sivummalle alueen laidalla, jotta olisin kuullut mahdollisen haukun. Ja kuuluihan se! Mikko ilmaisi ensimmäisen umpipiilon arvosanalla Erinomainen. Juoksin ja kiipeilin piilolle kehumaan koiraa ja lähetin sen siitä eteenpäin jatkamaan etsintää ja palasin sitten itse taas alueen ulkopuolelle. Eikä aikaakaan kun taas kuului haukku, kaukaa takakulmasta ;-D, onneksi haukku kesti sillä minulla kesti totisesti rämpiä koko alueen halki paikalle. Tästäkin ilmaisusta erinomainen. Päätin sitten palata alueelta pois toiselle sallitulle laidalle jonne oli lyhyempi matka, ja lähetin Mikon sieltä uuteen etsintään. Oma liikkuminen oli todella työlästä isojen murikoiden keskellä, ja pian pääsin uudelleen rämpimään kun Miklos ilmaisi puulaatikossa olevan maalimiehen aivan alueen takalaidalla. Tämä ilmaisu oli huonoin, hieman pätkivä (arvosana Erittäin hyvä).
Kun taas pääsin omalle sallitulle alueelleni, jatkoin samaa laitaa kohti lähtöpistettä, ja lähetin Mikkoa keskialueelle. Niin Mikko bongasi melkein heti maalimiehen peitetyssä maakuopassa ja ilmaisi senkin arvosanalla Erittäin hyvä. Jatkoin kohti aloituslaitaa ja Mikko halusi tutkia alueen ulkopuolella olevaa röykkiötä. Se melkeinpä kieltäytyi etenemästä keskialueelle jonne yritin sitä lähettää (se oli alueen todennut jo tyhjäksi). En sitten pakottanut vaan menin vielä kerran aloituspisteeseemme. Usein koira menee alussa jonkun piilon/maalimiehen ohi, alkuinnostuksessa. Niin oli nytkin käynyt, aivan aloituspisteeni edessä oli katetussa maakuopassa maalimies, jonka Miklos ilmaisi jälleen Erinomaisesti.

Tuomari sanoi sitten että kiitos, tämä oli tässä. Saimme raunio-osuudesta 176 p. ja arvosanan Erittäin hyvä. Mikko löysi kaikki 5 maalimiestä 13 minuutissa!
Ja Mikko olikin sitten kokeen ainoa koira, joka löysi kaikki maalimiehet. Toiseksi parhaiten raunioilla suoriutui novaskotiannoutaja, joka etsi täydet 40 minuuttia ja löysi 4 maalimiestä. Muitten koirien suoritukset keskeytettiin kun koirat ei enää irronneet, etsineet tai ilmaisseet.

Kaikki muut koirat epäonnistuivat raunioilla ja jotkut muutkin myös tottiksessa, joten kukaan koira ei saanut hyväksyttyä tulosta tästä SM-kokeesta. Meidän lopputuloksemme oli 244 p. (max. 300 p.), se oli kokeen paras tulos, mutta koska meiltä jäi puuttumaan se 2 p. tottelevaisuuskokeesta, emme saaneet hyväksyttyä tulosta emmekä SM-kultaa.



26.5.2007 PEHA, Hamina. Vietimme oikein mukavan viikonlopun Mikon kanssa pelastuskoirien tottisleirillä Haminan lähellä Rotikossa. Tottisopastusta saimme Marita Packalénilta. Lauantaina poikkesimme Mikon kanssa leiriohjelmasta ja ajelimme Haminaan pelastuskoirien hakukokeeseen. Viranomaisvaatimusten mukaan meidän peha-tulos vanhenee ja on uusittava tänä vuonna. Olemme tehneet hyväksytyn tottiksen jo kolmesti tänä vuonna, ja kansallisissa kokeissa kerta riittää, mutta onneksi saimme tehdä sen nyt kuitenkin harjoitusmielessä ja pääsin oikaisemaan Mikkoa kun se teki virheitä. Tämä oli meille tosi tärkeää, siis saada kokeenomainen tilanne jossa puuttua koiran temppuihin, koska se MM-karsinnoissa toisena päivänä keksi että kokeessa ei palkita eikä oikaista.

Maasto oli tyypillistä suomalaista metsää, välillä kunnon pöheikköä ja risukkoa, välillä kalliota ja suuria siirtolohkareita. Maasto oli mitoiltaan noin 300 m x 100 m suorakaide, päistä hieman leveämpi alue ja keskeltä pikkuisen kapeampi. Valitsin keskilinjan kulkemaan alueen keskeltä pituussuunnassa. Kartallahan se näytti hyvältä mutta itse alueella ei ollut mitään polkua tms jolla kulkea, onneksi oli suunnistaja järjestäjien puolesta. Alue rajautui oikeasta reunastaan pururadalle, joka toi lisähaastetta sillä siinä saattoi kulkea ihmisiä.
Siirtyessämme alueelle Mikko sai mielestäni jo hajun maalimiehestä ja lähetinkin sen ensimmäiselle pistolle oikeanpuoleiseen etukulmaan ja ensimmäinen maalimies ilmaistiin erinomaisesti.
Heti alussa jo sanoin tuomarille että tämä koira ei esitä mitään upeaa pistotyöskentelyä, ettei tule pettymyksiä. ;-) Mutta olinkin vähän väärässä ja kerratut opit oli menneet perille: Miklos teki ihan kivaa pistotyöskentelyä molemmin puolin kun etenin keskilinjalla. Varmaankin siksi, että etsimme pitkään tyhjää aluetta.

Kaksi kertaa Mikko kiipesi todella korkean kivenjärkäleen päälle ja selvästi sillä oli haju: häntä heilui ja koira hyöri ja pyöri kivellä ahkerasti. Kun Mikko tuli alas lohkareilta, ei hajua kuitenkaan enää löytynyt. Niin jännästi ilma kulkee kivikkoisessa ja kallioisessa maastossa!
Olin jo varma että maalimies nro 2 on jäänyt väliin, kun aloimme lähestyä alueen takareunaa.
Koiran vauhti oli aika verkkaista, mutta tempo pysyi samana loppuun asti. Ajattelin että aika ei riitä, mutta kun olimme jo menneet 2/3 keskilinjasta ja aikaa oli mennyt vasta 10 min, tajusinkin edenneeni nopeasti. Silloin vähän hidastin tahtia.

Lopulta Mikko katosi vähäksi aikaa tyystin ja sitten kuului haukku oikealta ja kaukaa, hieman takaapäin. Nostin käden heti ylös ja lähdin kirmaamaan pöheikköön, sitten muistin että ai-jai-jotain-unohtui ja pikakelauksena peruutin takaisin keskilinjalle, nostin käden ylös ja kysyin: Saako mennä?

Siellähän se Mikko haukkui suljetussa roskiksessa olevaa maalimiestä ihan alueen laidalla. Haukku oli vähän pätkivä, ilmaisu "erittäin hyvä".
Tuomari päätti kokeen tähän, minä luulin että nyt se sanoo että vasemmalle puolen jäi maalimies metsään, mutta eipäs niin ollutkaan vaan kokeessa oli vain nämä kaksi maalimiestä ja molemmat samalla laidalla aluetta.

Saimme kokeesta loppuarvosanaksi Erittäin hyvän ja pääsimme hyvissä ajoin takaisin leirille sillä olimme ensimmäinen koira maastossa. :-) Kokeeseen osallistui 6 koiraa joista kaksi pääsi läpi.
Oli helpotus että saatiin hakukoe nyt läpi, niin voimme keskittyä tulevaan MM-koitokseen ja sen jälkeen vihdoinkin siihen mitä Mikko haluaa: jäljestämiseen!


6.5.2007 IPOR HAKU-B, KV IRO-koe, MM-karsintakoe Hämeenlinna.
No niin, tänään oli sitten lyhyempi päivä onneksi. Tuomareina jo eiliseltä tuttu hollantilainen pariskunta.
Monet eilisistä koirakoista osallistui myös tänään, kuten mekin. Tottis/kettistuomari kyllä puhui päivällä painokkaasti siitä, että kahteen lajiin EI tule ilmoittautua yhdessä kisassa. Suoritukset kärsii.
No, opinpahan nyt minäkin läksyni: 3 koetta 8 päivässä on liikaa! Olisi pitänyt tyytyä yhteen kisapäivään tänä viikonloppuna.

Viidestä B-kokeen koirasta kukaan ei läpäissyt tottelevaisuutta. Me teimme pohjanoteerauksen: huonoin tottiksemme ikinä (25 p.). Lamppuharja oli nimittäin oppinut, että kokeessa ei palkita mutta ei myöskään oikaista sen virheistä, ja Mikolla oli siis HAUSKAA! Tuomarikin totesi, että tuo koira tykkää selvästi leikkiä, ja jos minä en leiki sen kanssa, niin se päätti leikkiä yksin...
Mikko siis haahuili, hyppi ja intoili seuraamisissa, teki vääriä asentoja tuplakäskyistä huolimatta, ja paikallamakuussa ehdin ottaa vain pari askelta kun Mikko jo oli ylhäällä seisomassa ja sitten nuuskutteli vähäsen ja lopulta marssi keskelle kenttää kuin kysellen eikö tehtäisi kumminkin jotain...

Ketteryys meni alkuvaikeuksien jälkeen yllättäen tänään paremmin (oli siis MORE DISCIPLINE), 42 p. Nyt Mikkokin jo ymmärsi että epämiellyttävä alusta ei ole pituushyppy. ;-) (voi näitä karvakoiria kun ei ne osaa katsoa!)

Maastossa oli siis alue 300 m x 100 m ja 4 maalimiestä. Miklos löysi ja ilmaisi "erittäin hyvin" ja melko nopeasti 3 maalimiestä, persoonallisesti järjestyksessä 1-3-2. Palatessamme keskilinjalle 3. maalimieheltä, huomasin Mikon haistavan 2. maalimiehen joka oli jäänyt katveeseen aiemmin. Lähetin siis keskilinjalta samasta kohtaa vielä kerran ja Mikko nosti heti perään 2-maalimiehen.
Sitten etenimme 270 metriin asti keskilinjalla ja tyhjää aluetta molemmin puolin.
Sitten meni pieleen: keskilinjan lävitse kulki oja/pieni puro jossa oli vettä. Koira oli kuumissaan, janoinen ja väsynyt ja RAKASTAA UIMISTA. Sinnehän se paineli, lipsutteli, sitten eteni vähän vasemmalle, haahuili ympyrää häntä heiluen, palasi lähemmäs keskilinjaa ojassa. Tuomari huomautti että nyt ei ole aika uida vaan tehdä töitä, ja kolme kertaa komensin (jopa huusin ja kiroilinkin) Mikkoa ylös ojasta, aina se vaan hakeutui vasemmalle ojaa pitkin, ja lopulta sain sen tästä eteenpäin keskilinjan loppuun asti. Ja se maalimies oli siis siellä ojanvarressa vähän matkan päässä vasemmalla, haju siis tuli veden mukana mutta Mikko ei ehtinyt sitä paikallistaa kun ohjaaja ärjyi POIS SIELTÄ. PRKLE.
Mikko oli aika väsyneen oloinen lopussa, mikä toki saattoi johtua osittain myös siitä, että se haistoi maalimiehen olevan ihan lähettyvillä ja minä komensin toiseen suuntaan.
Tuomari moitti pistotyöskentelyä huonoksi, oli joitain alueita joilla koira ei käynyt lainkaan, minä kyllä tiesin sen ja se oli ihan taktiikkaa koska tuulensuuntaa ajatellen en katsonut tarpeelliseksi juoksuttaa koiraa tiheillä pistoilla. Lisäksi tuli moitteita siitä, että Mikko kävi pistoillaan liian kaukana. Maastosta tuli pisteitä vain 113 p. koska se viimeinen maalimieskin jäi nostamatta.

Päivän päätteeksi tiedusteltiin salliiko Mikon terveydentila lähdön MM-kisoihin raunioille, jos meitä vaikka sinne ehdotetaan. :-) Viimeisen sanan sanoo Palveluskoiraliitto - nyt pariin vuoteen ei ole lähetetty ketään, mutta josko tänä vuonna...? Jäämme jännittämään.


5.5.2007 IPOR RAUNIO-B, KV IRO-koe, MM-karsintakoe Hämeenlinna.
Päivä venyi lopulta 14-tuntiseksi, kiitokset Maijulle joka sinnitteli seurana koko päivän!

Menimme sitten yrittämään B-kokeeseen vaikka ennakoinkin että ei ehkä mentäisi lainkaan. Tottis meni nipinnapin läpi (36 p.), monta pistettä rapisi kun ohjaaja otti liian vähän askelia (luulin että 20 kun piti olla 30 askelta). Mutta oli myös esim. liikkeestä istumisessa väärä asento. Huono kokonaisuutena, myönnän sen.

Ketteryys meni paremmin, 38 p., liikaa vauhtia, Miklos syöksyi esteille ja niiltä pois - MORE DISCIPLINE! sanoi tuomari (tuomareina oli hollantilainen pariskunta Tsekeistä, rouva arvosteli tottiksen ja ketteryyden ja herra maaston). Epämiellyttävällä alustalla Mikko luuli kyseessä olevan pituushyppy ja loikkasi yli. ;-D Parempaankin olemme pystyneet, mutta tällä kertaa näin.

Maastossa (raunioilla) Mikko ilmaisi ekan maalimiehen ekalla minuutilla. Toinen maalimies ilmaistiin 2,5 minuutin kohdalla. Siitä viitisen minuuttia ja kolmas maalimies löytyi, sitten noin 10 minuuttia tyhjän alueen etsimistä, paluu takaisin kohtaan mistä Mikko meni vauhdilla ohi, ja sieltä löytyi neljäs ja viimeinen maalimies.
IPOR-kokeissahan koira kulkee raunioilla ilman ohjaajaa, ohjaaja saa liikkua alueen laidalla ja ohjailla koiraa sieltä. Tämä tuomari kielsi ohjaajaa kutsumasta koiraa luokseen, vain jos koira tuli oma-aloitteisesti luokse, sen sai lähettää erikseen johonkin suuntaan. Muuten koiran tuli työskennellä raunioilla itsenäisesti. Sanoinkin, että en ole koskaan ollut yhtä äänekäs kokeessa, kun nyt kun lähes jatkuvasti huutelin ohjeita, suuntia ja kannustushuutoja koiralle.
Mikko työskenteli mielestäni hyvin eikä siitä varsinaisesti näkynyt väsymys tai uupumus. Tuomarit eivät sallineet koiraa juotettavan kokeen aikana.
Kolmannen ja neljännen maalimiehen Mikko ilmaisi tosi huonosti (myös ekalla ja tokalla olisi ollut parannettavaa), vähillä haukuilla ja kovalla piilon/maan raapimisella ja kaivamisella.
Maastosta saimme 165 p. arvosanalla "hyvä", lopputuloksena 239 p. ja koulutustunnus RH-TB, sijoitus 2.


29.4.2007 IPOR RAUNIO-A Salo. Hitsit, niin nyt kävi, että se toinen koulutustunnus napsahti heti perään. No mutta iloitaan nyt tästä, koska uusia ei varmaan ihan heti ole odotettavissa meille. ;-)
Heräilimme jo ennen kuutta ja lähdimme Saloon. Olin tähän kokeeseen jo ilmoittautunut ennen kuin päätin, että lopetamme raunioharrastuksen Mikon kanssa, koska Mikon jalka ei oikein kestä jyrkkiä laskuja/pudotuksia nopeassa vauhdissa.

Tottelevaisuutta on treenattu sitten viime kokeen, se ehkä näkyikin sitten suorituksessa ja pisteitä kertyi 45 p. (max. 50), tuomari moitti turhista käsimerkeistä joita koira ei aina edes nähnyt… Viimeksi noudossa Mikko heitteli ja pudottikin esineen, nyt pelasin varman päälle ja Mikon ottaessa heittämäni taskulampun suuhun, annoin mahtipontisen TÄNNE!-käskyn ja Mikko tuli suoraan luokse esineen kanssa. Laskelmoin, että yksi ylimääräinen käsky on pienempi paha kuin esineellä leikkiminen.

Ketteryydessä Mikko oli huolimaton ja perusasennot huonoja. Tikkailla etujalka lipesi jo heti alussa ja putosi puolien väliin, kuitenkin pääsimme kunnialla tämänkin esteen loppuun asti. Viime kokeessa Mikon vaurioitunut etujalka lipesi alta pituushypyn laskeutumisessa ja Mikko kaatui, seurauksena jalan keventämistä liikkeessä ja siitä taas seurauksena selän hurja kipeytyminen. Nyt en halunnut riskeerata koiran kipeytymistä ja niinpä kun menimme pituushypyn eteen perusasentoon, ja tuomari antoi luvan suoritukseen, minä ilmoitin, että emme tee tätä estettä. Otin riskin ja toivoin, että ketteryyden pisteet riittäisivät hyväksyttyyn tulokseen vaikka pituushypystä tuli 0 p. Ja hyvin riitti vaikka pöydät ei tällä kertaa menneetkään ihan putkeen: ketteryydestä 41 p. (max. 50 p. ja hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan väh. 35 p.).

Rauniorata olikin erittäin vaikeakulkuinen, toisin kuin olin ajatellut. Esitin suunnitelmaksi edetä vasemmalta, tuulen alapuolelta, oikealle päin suorakaiteen muotoisella alueella. Tuomari kuitenkin määräsi, että koira piti lähettää etsintään oikeanpuoleiselta etukulmalta alueen takareunaa kohti. Höh, ajattelin, että tässä nyt tahallaan sotketaan koiranohjaajan hienoja suunnitelmia…Hetken harkittuani ilmoitin suunnitelmaksi sitten että lähetän ensin koiran kuten tuomari määrää, ja sitten jatkan oman suunnitelmani mukaisesti. Tämä kelpasi. <>
Miklos sai ekasta maalimiehestä aika nopeasti hajun, mutta maalimies oli umpipiilossa sellaisen talonraunion keskellä, että Miklos ei päässyt piilon lähelle mitään kautta vaikka kierteli ja kaarteli ja yritti tunkea eri kolosista (haukkuikin jo pari kertaa). Lopulta se sitkeästi kapusi ja pungersi tasapainottelemaan keskiosaa kiertävän tiiliseinän päälle, josta jatkoi maalimiehen paikantamista ja haukkui uudelleen pari kertaa (minä en tiennyt että seinän toisella puolella oli jyrkkä pudotus vaan huutelin vaan, että mene-mene). Aikansa asiaintilaa pohdittuaan Miklos laskeutui seinän toiselle puolelle puuhäkkyrän päälle ja ilmaisi tästä viereisen häkkyrän sisällä olevan maalimiehen. Nyt häntä heilui niin mallikkaasti, että minäkin jo hyväksyin ilmaisun.

Jatkoimme matkaa ja Miklos katosi pari kertaa raunioalueen alla kulkeviin tunneleihin, kunnes jäi nuuskuttamaan yhden suljetun tunnelin ovea, ja pian se jo häntä viuhuen haukkui ja raapi ja kampesi oven tassuillaan osittain auki. Sieltä nousi toinen maalimies ja koe oli päättynyt. <>

Tuomari puhui niin kauniin sanoin Mikon rauniotyöskentelystä, että kyyneleet nousi silmiini. Hän sanoi, että juuri näin koiran tulee liikkua raunioilla: tarpeeksi hitaasti, että ehtii tutkia kaikki paikat ja liikkua turvallisesti, mutta tarpeeksi rivakasti että ehtii tehdä sen annetussa ajassa, ja vastaan tulevat fyysiset esteet eivät ole koiralle ylitsepääsemättömiä esteitä. Oli ollut upeaa katsella Mikon työskentelyä ensimmäisellä maalimiehellä. Tästä saimme täydet pisteet eli 60 p.
Toisella maalimiehellä oli minulta väärin päästää koira vielä livahtamaan tunneliin maalimiehen luo, ja siitä tuomari otti pois 3 pistettä eli pisteet 57 p.
Työskentelypisteet raunio-osuudesta oli meille 78 p. (max. 80 p. eli 2 p. sakotettiin koska kadotin koiran hetkittäin tunneleihin), ja näin siis raunio-osuudesta saimme yhteensä huimat 195 p. (max. 200 p.) ja tuomari sanoi että taisi olla ensimmäinen kerta kun hän antaa kellekään raunio-osuudesta arvosanan Erinomainen.
Lopputulos oli 1-palkinto 281 p. ja sijoitus 1. ja koulutustunnus RH-TA. Nyt on sitten ovi auki myös MM-karsinta rauniokokeeseen ja raunioiden SM-kisoihin. Hankaluutena on, että haku- ja rauniokokeet on MM-karsinnoissa peräkkäisinä päivinä. Olin ajatellut että menemme hakuun hakemaan kokemusta ja rauniot jätämme väliin, mutta nyt kun sama tuomari moitti meidän hakutyöskentelyä ja kehui rauniotyöskentelyä, en enää tiedä mitä tehdä.


8.4.2007 IPOR HAKU-A Hämeenlinna. Ensimmäinen virallinen koulari PONille! Pistotyöskentely täysin talviterässä, yhden kerran käyty metsässä ennen koetta. Ja se näkyi.
Koe jännitti ja hermostutti minua hyvin paljon etukäteen. Olipa onni että värväsin kaverin mukaan meitä kannustamaan ja katsomaan, auttoi paljon kun joku tuttu oli tsemppaamassa. Kiitos Ammi. :-)
Miklos erottui joukosta, sillä muut osallistuvat koirat oli saksanpaimenkoiria ja yksi sekarotuinen sakemannin näköinen koira.
Kokeen aluksi arvottiin kilpailunumerot, minä toivoin pääseväni ekaan pariin jotta oma vuoro olisi aina mahdollisimman pian ohi, ja kävi säkä, saatiin numero 1.

Tottis on meidän heikoin lenkki ja se meni huonosti, jostain syystä Miklos seurasi todella väljästi. Liikkeestä istumisessa hiippaili perään ja muissa jättävissä liikkeissä sain tehostaa käskyä kertaalleen. Äänihäiriönä oli keskelle tottiskenttää ajettu auto jolla kaasuteltiin ja töötättiin vähän väliä. Pitää lisätä tööttäykset omaan treeniohjelmaan...

Luoksetulot oli hyvät. Noudossa heitin taskulampun ja Mikko heitteli sitä vähän lisää suussaan mutta toi sitten vihaisella komennolla sen kuitenkin. Ryömiminen ei ole vielä viimeistelty, olen opettanut sitä uudelleen eri tekniikalla ja se on kesken. Tyydyttävä sekin kuitenkin. Eteenmenossa tuplakäskyllä maahan, yleensä jää joka tapauksessa istumaan joten parempi näin. Paikallamakuu erinomainen. Tottiksesta saimme pisteitä 37 p. (maksimi 50 p.) joten se oli sentään hyväksytty kuitenkin vaikkei hyvin mennytkään.

Ketteryys sitten. Siinä meillä on vaikeutena Mikon liika innokkuus. Ei tarvii paljon koiraa viritellä etukäteen! Tahtoo mennä vähän agilitytyyliin. Koska Mikolla on yhä hermovaurio etujalassa ja koipi ei toimi kunnolla, venyttelin ja verryttelin sen huolella ennen suoritustamme. Miklos joskus kompastelee, kaatuilee ja tipahtelee esteiltä koska etujalka ei olekaan siellä missä pitäisi.
No, täytyy sanoa että nyt Mikko näytti muille että mistä PON pissii. Ainoat virheet oli pituushypyssä jossa takajalat osui esteeseen (kipeä jalka petti alastulossa ja Mikko tuupertui) ja tunnelin jälkeen tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon (yleensä tekee sen ilman käskyä). Kauko-ohjauksessa Miklos juoksi suoraan 20 m päähän merkille ja sitten yhdellä käskyllä ja käsimerkillä oikeassa järjestyksessä kaikki pöydät läpi ja loppuun hieno luoksetulo vielä. En ollut uskoa kun näin että miten koira toimii ja tuomarikin oli vähän ällikällä ja sanoi sitten lopuksi että siinä nähtiin Suomen paras kauko-ohjaus!
Ketteryydestä tuli meille huippupisteet 48 p. (max. 50 p.). Kunpa tällaiseen pystyisi aina!

Kun kaikki koirat oli suorittaneet tottiksen ja kettiksen, siirryimme maastoon. Onneksi pääsimme heti ekana sinnekin. IPOR-haussa pitäisi koiran tehdä hienot kuviot kuten pk-haussakin. Vähän niin kuin tottelevaisuusliike, ja kaukana siitä, miten oikeissa etsinnöissä liikutaan ja toimitaan, mutta niin on vain tehtävä. Mikko teki ihan hyvät ekat pistot kummallekin puolella ja saikin sitten jo hajun ekasta maalimiehestä, joka oli 100 metrin kohdalla keskilinjaa. Ja minä olin edennyt keskilinjaa vasta 5-10 metriä. Tuuli poispäin minusta, ja en kuullut Miklosin haukkua. En halunnut edetä, koska keskilinjaa ei saa palata taaksepäin. Koska koiraa ei vain kuulunut takaisin, piti sitten ottaa riski ja marssia parikymmentä metriä eteenpäin jolloin kuulin etäisen ehkä-haukahduksen tuulen huminasta ja ilmoitin tuomarille ilmaisun. Tuomari totesi että no, katsotaan mihin suuntaan lähdet ;-) ja sitten paineltiin ja siellähän se Miklos haukkui maalimiestä. Ja oli haukkunut PITKÄÄN.
Palattuamme keskilinjalle, lähettelin Mikkoa toiselle puolelle pari kertaa ja se teki piitkiä laajoja kaarteluja, kunnes nappasi hajun toisesta maalimiehestä joka oli 150 m kohdalla, tältä puolelta haukku tuli tuulen mukana hyvin keskilinjalle.

Niin oli koe plakkarissa meidän osalta. Ilmaisuista (max. 60 p. per maalimies) saimme muistaakseni molemmista 55-60 p. Työskentelystä voi saada max. 80 p. ja me saimme muistaakseni vain noin 45-50 p. koska koira teki vain kaksi varsinaista pistoa joista toiselta jo sitten saikin hajun maalimiehestä. Muutenhan Miklos teki pitkät kaarrokset kauas ja palaili niiltä omia aikojaan eikä niitä pistoiksi voinut kutsua. Tuomari sanoi sakottavansa nyt tarkoituksella reilusti työskentelypisteitä, jotta ottaisin opiksi. Lisäksi sain satikutia siitä, että kävelin keskilinjaa eteenpäin vaikka koira kaarteli toisella puolella - käänsin selän koiralle enkä nähnyt sitä; siitä tuli sanomista. "Luotat siihen että sulla on perkeleen hyvä ilmavainuinen koira joka kyllä lähtee jos saa hajun", tuomari moitti ja totesi sitten heti perään: no niinhän sulla onkin. Mutta älä silti ikinä tee minun kokeessani niin!

Lopputulokseksi saimme 2-tuloksen ja koulutustunnuksen RH-FL A, sijoitus 3. (IPOR-kokeet on siis itse asiassa kilpailuja).
Suorituksemme jälkeen seurasin muitten koirien suorituksia ja sain useampaan kertaan kuulla eräänkin katselijan kommenttia siitä, kuinka ”sillä lamppuharjalla” oli suurin halu löytää ihmiset. No, onhan Miklos käytännössä tottunut jo tekemään 1,5 etsintöjä joten 15 minuutissa siltä ei vielä hingut sammu. ;D
Huh, nyt se on takana ja pikku hiljaa alkaa tajuta että selvittiin kunnialla. Hyvä mieli jäi kaikista kommenteista ja opin taas paljon. Tämä koe oli sikäli tärkeä, että se avaa ovet niin MM-kisajoukkueen karsintakokeeseen kuin SM-kisaankin. Haaveena on osallistua noihin kisoihin, menestystä tai edes tulosta en odota, vaan tänä vuonna on vain osallistuminen ja mukana oleminen tavoitteena. :-)
Ja nyt pitäisi elvyttää se pistotyöskentely, ehdottomasti!


Talvella 2006-2007 aloimme pikku hiljaa käymään vähän pidemmillä lenkeillä taas, kunnon kohottamiseksi. Ennen kuin lumi tuli, Miklos ei kestänyt kuin 15-20 min kävelyä kovalla asfaltilla, ja oli sitten haluton liikkumaan. Oikean etujalan keskimmäiset kynnet oli kuluneet niin, että vain 1/3 oli jäljellä. Lumien tultua oli "pehmeää alustaa" vähän joka paikassa ja liikkuminen helpottui.


26.11.2006 PEHA Tammisaari. Olipa mahdoton maaston ja tuulen yhdistelmä tällä kertaa! Keskilinjan vasemmalla puolen törmän takana metsää, oikealla puolen välillä todella jyrkkä laskeutuminen isoon hiekkakuoppaan. Hiekkakuopan pohjalla oli saareke ja alue ulottui kuopan vastakkaiseen yläreunaan. Siellä täällä pusikkoa, puita ja isoja kiviä.
Ensimmäinen maalimies oli hiekkakuopan toisella laidalla. Tuuli siten, että ihan lähelläkään käyneet koirat ei saaneet hajua maalimiehestä. Miklos ei kyllä käynytkään piilon lähellä. Jyrkän seinämän nousu ja lasku oli sille työläitä ja kunto loppui kesken loppua kohti. Keskeytimme suorituksen kun 2/3 alueesta ol itutkittu ilman maalimiehen löytymistä. Toinen maalimies olisi ollut vastakkaisella puolen lähellä takakulmaa.

Kukaan kokeeseen osallistuneesta 10 koirasta ei saanut tulosta.


21.10.2006 PERA-B Helsinki. Viime kerrasta viisastuneena pidin kiirettä alueella liikkumisessa. Koko suuri alue oli käytössä eli oli syytäkin kiirehtiä! Tuuli melko voimakkaasti ja satoi, hajut painuivat alas maata myöten. Ensimmäiselle pistolle lähetin Mikon näkötorniin, se meni puoleen väliin ja tuli alas. Käskin uudestaan ja kun kiipesi puoleen väliin käskin kiivetä ylös. Meni ylös ja heti kun haukku alkoi, ammuttiin. Haukku jatkui ja muistaakseni ammuttiin vielä uudestaan. Hyväksyin ilmaisun ja kävin haastattelemassa maalimiestä ja toin koiran pois.

Seuraava maalimies löytyi talosta sisältä. Ovi oli auki, Miklos paikallisti pitkään talossa sisällä ennen kuin ilmaisi. Joku koira hylkääntyikin kun haukkui väärää kohtaa mökin sisällä. Mikko seisoi takajaloillaan kurottaen kohti hyllyä jonka päällä maalimies makasi ja haukkui siinä.
Sitten kierrettiinkin varsinaista raunioröykkiöaluetta jonkin aikaa ja ohjaajaa ihmetytti kun ei tuntunut sieltä löytyvän mitään (ei siellä mitään sitten ollutkaan).

Seuraava maalimies löytyi peitetystä kaivonrenkaasta. Miklos tarkasti jonkin aikaa ennen kuin oli asiasta varma ja ilmaisi. Ammuttiin ja ilmaisu katkesi ja kesti hetken ennen kuin haukkui uudestaan. Hyväksyin vasta silloin ilmaisun. Ilmaisu oli kyllä todella huono.

Jatkettiin etsintää ja Miklos pysähtyi puiselle "koirankopille", kiersi sitä ja oikein imi hajua rakosesta. Mutta ei ilmaissut. Palasi vielä toisenkin kerran tähän ja ei silloinkaan ilmaissut. Häntä pari kertaa heilahti siihen malliin että siellä voisi joku ollakin. Ohjasin koiran vielä tutkimattomalle alueelle, ja kun koko alue oli käyty läpi, kysyin paljonko oli aikaa jäljellä: 2 minuuttia! Nyt tuli kiire ja lähetin koiran vielä kerran koirankopille päin, tällä kertaa kauempaa ja suoraan tuulen alapuolelta, jolloin hajuvana varmaan osui paremmin kohdalle ja Miklos haukkui. Parin haukun jälkeen se riuhtoi tassuillaan kopin auki, tunki sinne maalimiehen luokse ja haukkui siellä. Jatkoimme vielä raunioalueelle ja sitten aika loppui.

Kokonaisuutena koira liikkui alueella ok, oli kohtuullisen hyvin ohjattavissa, mutta ilmaisut olivat aivan surkeita. Miklos liikkui hyvin (ei ontunut), tosin side jalan suojana vettyi jo heti alussa niin että oli kuulemma tippunut jo 2. maalimiehen jälkeen. Minä en mitään huomannut. Jälkeenpäin mietin, voiko nenäpunkit vielä vaivata niin, että hajuaisti on sen verran heikentynyt että Miklosin oli selvästi vaikea varmistua maalimiehen tarkasta sijainnista. Nyt on seuraavaksi hoidettava ilmaisut takaisin kuntoon.
B-kokeeseen osallistui 6 koirakkoa joista me ainoana saimme hyväksytyn tuloksen. :-)

Rauniokoe:
Ohjaajan käyttäytyminen: E
Ohjaajan taktinen toiminta: H
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä: H
Koiran ohjattavuus: H
Koiran ja ohjaajan yhteistyö: H
Ilmaisut: 4 kpl T
Loppuarvosana hyväksytty, T


14.10.2006 PERA-B Kuusankoski. Viiden viikon sairasloman jälkeen arvasin, että Mikolla riittää intoa (ja ääntä!). Nenäpunkkilääkitys oli tosin aloitettu vasta 4 vrk aiemmin joten se jännitti, haistaisiko koira kunnolla. Jalkaan laitettiin rupeutuneiden haavojen suojaksi side.

Radalla Mikko paikansi ja ilmaisi melkein heti vaikean piilon, isojen kumisten autonrenkaitten sisällä olleen maalimiehen. Mikko yritti pari kolme kertaa livahtaa kohti kiellettyä aluetta mutta tuli kutsusta takaisin.

Talon etsintä epäilytti etukäteen koska arvasin että Mikko alkaa haukkua heti jos siellä vain jossain on joku, koska ei ole saanut purkaa energiaa harjoituksissa. Ja niin haukku alkoi jo kellarista (maalimies oli 3. kerroksessa). Toisessa kerroksessa teki mieli hyväksyä ilmaisu kun Mikko tuumasi että viljasiilossa joka kulki kerrosten läpi ylhäältä alas, oli hyvin paljon hajua. Päätin kuitenkin katsoa vielä kolmannen kerroksen ja annoin koiran haukkua paukuttaa. Ylimmässä kerroksessa maalimiehen kohdalla Mikko haukkumisen lisäksi raapi seinää ja hyväksyin ilmaisun vasta silloin.

Ilma oli vaikea, nuotion savu nousi 4 metriä suoraan ylöspäin leviämättä sivuille. Mikolla oli suuria vaikeuksia paikallistaa sen vieressä ollut maalimies.
Aikaa hupeni talossa niin paljon, että emme ehtineet tutkia raunioaluetta kokonaan, vaikka alue ei edes ollut kovin suuri.
Kokeeseen osallistui 5 B-koiraa, joista kukaan ei saanut tulosta.

Rauniokoe:
Ohjaajan käyttäytyminen: H
Ohjaajan taktinen toiminta: P
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä: P
Koiran ohjattavuus: H
Koiran ja ohjaajan yhteistyö: H
Ilmaisut: T, T
Hylätty


Lokakuu 2006. Olimme menossa jälki- ja rauniokokeisiin, jotka jouduimme perumaan koska Miklos loukkasi etujalkansa ontuen sitä 4,5 viikkoa ennen kuin apu saatiin. Jalka oli lastassa kaksi viikkoa, ja sen jälkeen Miklos ontui yhtä pahasti kuin ennen lastoittamistakin. Oli jo kyseenalaista liikkuisiko Miklos koskaan enää ontumatta, vai loppuisiko sen "ura" jo ennen kuin pääsi kunnolla alkuunkaan. Viimeisen lastan aikaan kaljuksi ajeltu iho ärtyi teipeistä ja tulehtui pahasti.
Lopulta koko jalan pehmytkudokset ja pitkä hermo oli pahasti tulehtuneita, jalka
sinertävänpunertava ja koira kuumeessa. Sitten saatiin kunnon rohdot ja käänne parempaan tapahtui päivässä. Vaikea hermovamma jalkaan jäi pitkäksi aikaa, keskimmäiset kynnet lyö maahan jokaisella askeleella.


27.5.2006 PEKE - pelastuskoirien ketteryyskoe rauniokokeen yhteydessä, Helsinki. Päätin suorittaa ketteryyden alta pois. Nyt jokin loksahti kohdalleen, ja Miklos teki kaikki telineet ja liikkeet aivan kuten sääntökirjassa sanotaan! Kaikki meni yhdellä käskyllä ja oikein, innolla ja vauhdilla mutta tarkasti. Ainoastaan kauko-ohjauksessa merkille pysähtyminen meni pari metriä pitkäksi, kun en tajunnut huutaa pysähtymiskäskyä tarpeeksi ajoissa. Pisteitä saimme 49,5 p. (max. 50 p.). Olipa kivaa! Kirkkaasti läpi!

Ketteryys (PEKE) E:
Liikkuva tynnyrisilta: E
Keinu: E
Tikapuut vaakatasossa: E
Pituushyppy: E
Putki: E
Epämiellyttävä materiaali: E
Kauko-ohjaus ja sivuttaisia paikanvaihdoksia (pöydät): EH
Kantaminen: E


20.5.2006 PETO - pelastuskoirien tottelevaisuuskoe hakukokeen yhteydessä, Helsinki. Päätin suorittaa tottiksen pois alta. Olipahan heikko esitys, Miklos ei ollut lainkaan tarkkaavainen ja tuli vääriä asentoja yms. Alle kuukausi Jes-Tasin kuolemasta näkyi vielä. Rimaa hipoen läpi.

Tottelevaisuus (PETO) T:
Vapaana seuraaminen käännöksin + henkilöryhmä + häiriömelu: H
Liikkeestä istuminen ja paluu: P
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: P
Liikkeestä seisominen ja luoksetulo: P
Tasamaanouto: H
Eteenlähettäminen: P
Paikallaolo häiriönalaisena: E
Ryömiminen: EH


15.4.2006 Uusi PON-pentu tuli taloon. Mikko ei yhtään tykkää vaan puree sitä, mutta pikkuhiljaa herää taas henkiin. :-)


1.4.2006 IPOR RAUNIO-A Helsingissä, viikko Jes-Tasin lopettamisesta, Miklos masentunut. Koko tottis ja kettiskenttä oli paksua jääsohjoa ja jääkylmää vettä nilkkoja myöten. Siinä sitten laitettiin ensin Miklos paikallamakuuseen ja sen jälkeen olisi pitänyt toimia moitteettomasti liikkeissä. Kukaan koirista ei tehnyt kunnollisia perusasentoja tai maahanmenoja liikkeissä. Saimme tottelevaisuudesta 33 p. ja myös ketteryydestä 33 p. Raunioille pääsyä odottelimme muutaman tunnin, litimärkä koira kylmässä autossa. Kun pääsimme raunioille, Miklos käytännössä kieltäytyi menemästä raunioalueelle. Se meni pois tai eteni pari metriä ja roikotti päätään: ei voi. Keskeytys ja 21 p., lopputulos hylätty 87 p.
Jäi kokeesta sentään jotain käteen: jäävedessä makaamisesta Mikko sai jonkinlaisen pissavaivan viikoksi.
Pari viikkoa kokeen jälkeen Miklos vain lönkytteli masentuneena lenkillä, ei edes merkkaillut tai haistellut vaan pyysi sitten yöllä ulos kun oli kauhea hätä. Kova masennus oli päällä, töitä Miklos ei oikein halunnut tehdä lainkaan. Tehtiin paljon innostavia lyhyitä harjoituksia.


22.10.2005 PERA-B Helsingissä. Tällä kertaa olin mielestäni velkaa koiralle sen, että annan sen tehdä töitä rauhassa ja en mokaa. Jännitysmomentit etukäteen oli että Mikko on laittanut tulpat korviinsa ja viimeisen parin viikon aikana ei ole ollut kovin vastaanottavainen minun toiveilleni. Edellisenä iltana totesin lisäksi että sillä on syvällä vasemmassa korvassa tulehdus, ollut jo kuukauden päivät varmaan mutta mitään ei näy päälle päin - kunnes tein tops-puikolla syvänkorvan sukellusta ainakin keskelle kupolia asti ;-) ja puikon päähän tarttui todiste että jotain siellä on vialla.

Yllättäen Mikko kuitenkin oli paitsi todella vauhdikas ja energinen ja innokas (nämä ei siis ollut yllätyksiä paitsi hirmuinen vauhti) niin myös erittäin kuuliainen radalla - ja täytyy sanoa että oli nautinto olla kokeessa sellaisen koiran kanssa, joka tekee hyvin työtä ja kuuntelee ja tulee heti kun kutsuu ja lähtee hyvin ja vauhdilla annettuihin suuntiin.
4 maalimiestä löytyi melko nopeasti ja pian oli koko rata tutkittu. Viidettä vaan ei löydy mistään (maalimiehiä on B-kokeessa 3-5) ja teki mieli lopettaa ja ilmoittaa että alue on tutkittu ja tässä tulos. Mutta kun kaikki aina sanoo, että jos et ole löytänyt viittä niin älä lopeta ennen kuin aika on täysi... se voi olla siellä jossain. Mikosta radan kerran tutkittuaan näki kyllä että se tiesi että ei missään ole enää mitään, mutta kierteli paikkoja minun mielikseni kun kerta pyysin.

Kun aika tuli täyteen, niin tuomari sanoi että koira on reipas, tarkkanenäinen ja älykäs, mutta ohjaaja on ihan tumpelo. Jos olisin ilmoittanut alueen tutkituksi kun siltä tuntui, olisimme saaneet loppuarvosanan erinomainen.
Kuudesta B-kokeen koirasta kaksi sai hyväksytyn tuloksen.

Rauniokoe:

Ohjaajan käyttäytyminen: T
Ohjaajan taktinen toiminta: T
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä: E
Koiran ohjattavuus: E
Koiran ja ohjaajan yhteistyö: E
Ilmaisut: E, E, E, E
Loppuarvosana hyväksytty, EH


8.10.2005 PEHA eli pelastuskoirien hakukoe. Kokeessa tutkittava alue on n. 30.000 m2 eli yleensä noin 100 x 300 m muotoinen, kuitenkin muoto voi vaihdella. Tällä kertaa alue oli jotakuinkin kolmion muotoinen, ja sivu jolta lähdettiin liikkeelle oli n. 250 m leveä. Alueella on 2-3 etsittävää maalihenkilöä ja aikaa on 30 min.
Ohjaaja tekee kartan avulla etsintäsuunnitelman, joka arvostellaan kuten myös kyseisen suunnitelman toteutus. Valitsin kaksi keskilinjaa ja kuljin kolmion muotoisen alueen sisällä pienemmän kolmion. Yleensä kokeessa on mukana suunnistaja joka huolehtii siitä että ohjaaja pysyy suunnittelemallaan linjalla, mutta nyt, jopa säännöistä poiketen, ohjaaja joutui kulkemaan suunnittelemansa reitin omien taitojensa mukaan. Ainoastaan alueen ulkopuolelle ajautumisesta huomautettiin. Ja Majkahan ei lukiossa liikuntatunnilla löytänyt edes suunnistuspaikalle...!
Lähtöpisteemme oli n. 60-70 metriä kolmion oikeasta alakulmasta, jossa oli suo ja suon keskellä oli muoveihin kääritty ja peitelty maalimies. Mikko löysi tämän maalimiehen heti ensimmäisellä pistolla ja ilmaisi sen hyvin - tosin oli hieman liian tuttavallinen ja tämä laski tämän maalimiestyöskentelyn arvosanaksi EH (erittäin hyvä). Jep - onneksi pitkän harkinnan jälkeen vaihdoin ennen koetta kumisaappaat jalkaan, sillä olisi ollut vähän inhottavaa jatkaa lenkkareilla kahlattuaan ensin suossa...

Palattuamme keskilinjalle lähetin Mikon vasemmalle jossa se teki laajan kierroksen. Etenimme ja halusin lähettää Mikon oikealle, suon jälkeen nousevalle kalliolle. Mikko kuitenkin lähti vähän matkaa kahteen kertaan mutta ei halunnut edetä kallion päälle
(tämä kieltäytyminen oli ainoa huomauttamisen aihe jonka tuomari mainitsi). Sytkärillä tarkistin tässä kohtaa tuulevan kallioilta keskilinjalle päin ja luotin koiran blokanneen nenällään alueen tyhjäksi ja jatkoin eteenpäin. Sytkäri ja kartta olivat ahkerassa käytössä sillä tuulen suunta alueella vaihteli paljon kumpareiden ja kallioiden lomassa, ja kallioiden ja kartan avulla tarkistelin että pysyin oikealla linjalla kulkiessani metsässä.

Mikko oli melko omapäisellä tuulella (ohjattavuus: H eli hyvä) mutta suoritti oikein hyvää partiointia, kierrellen aluetta edelläni vuoroin vasemmalla ja vuoroin oikealla, ja koska kunnonkohotus oli jäänyt pitkälti tekemättä, päätin säästää sen voimia tasaisesti koko alueelle ja lähetin sitä varsinaisille pistoille aika harvakseltaan - lähinnä lähetin sen tarkkaan sellaisiin kohtiin jotka tuuliolosuhteet huomioon ottaen pitäisi tarkastaa paremmin.

Toinen maalimies löytyi ja ilmaistiin hyvin, suljetussa laatikossa alueen kauimmaisella kolmanneksella. Tältä maalimieheltä arvosana E (erinomainen). Kysyin aikaa, ja tuomari sanoi: -18 minuuttia...
Kääk! Kiirettä on pidettävä, ajattelin! Ja tuomari jatkoi: - ...jäljellä.
Päätin pitää tauon ja juottaa koiran koska melkein puolet alueesta oli tutkittu. Takalinjan saavutettuamme jatkoin toista keskilinjaa pitkin takaisin päin alueen toisen puoliskon lävitse. Matkan varrella luulin eksyneeni suunnitelmastani noin parillakymmenellä metrillä sivusuunnassa, ja kun mainitsin tästä tuomarille ja ehdotin siirtymistä sivusuunnassa, ärähti tuomari takaisin että olemme juuri oikeassa kohdassa ja kulkeneet juuri suunnitelmani mukaan joten älä nyt pilaa höpöttämällä...
Kysyin aikaa ja sitä oli mennyt 22 minuuttia, ja pian tämän jälkeen Miklos jo sitten haukkuikin kolmannella maalimiehellä (lähellä kolmion kolmatta kulmaa) josta löytyi sulejttu puinen laatikko. Tälläkin kertaa ilmaisusta ja käyttäytymisestä maalimiehellä E (erinomainen), väsymys painoi jo Mikon jaloissa ja se malttoi maata paikoillaan maalimiehen esille ottamisen aikana. Suurin yllätys oli että se jaksoi haukkua hyvin tämän viimeisenkin maalimiehen juostuaan pitkän matkan maastossa ja ilmaistuaan jo kaksi maalimiestä ilman minkäänlaista palkkiota.

Kolmannen maalimiehen jälkeen tuomari kysyi että mitäs nyt tehdään. Minä selitin että koska aluetta on vielä pikkuinen pätkä tutkimatta niin periaatteessa se pitäisi tutkia, mutta koska olemme kokeessa jossa tiedämme olevan maksimissaan 3 maalimiestä ja kolme on nyt löydetty, niin... Ja niin tuomari päätti osuutemme kokeissa ja sanoi että se oli paras etsintäsuunnitelma jonka oli kuullut, ja toteutus oli vielä parempi.
Kymmenestä osanottajasta 9 lähti maastoon, niistä 6 koiran suorituksen keskeytti joko ohjaaja tai tuomari, ja 3 sai hyväksytyn tuloksen.

Hakukoe:
Koiran ohjattavuus: H
Ohjaajan käyttäytyminen: E
Ilmaisut: EH, E, E
Loppuarvosana hyväksytty, E


3.9.2005 PERA-B Kuusankoskella. Tutkittavaan alueeseen kuului rauniot (jossa räjähdysaltis "kielletty alue") sekä 4-kerroksinen talo alueen ulkopuolella. Mikko löysi ensin yhden maalimiehen ja ilmaisi sen hyvin. Pienen neuvottelun jälkeen suostui jättämään maalimiehen. Kahdesti Mikko yritti mennä kielletylle alueelle selvästi maalimiehen hajun perässä, mutta tuli kutsuista takaisin. Koira siis oli jo löytänyt tässä vaiheessa kaksi maalimiestä raunioalueelta (eikä siellä enempää ollutkaan). Mutta ohjaajapa muka tiesi paremmin, ja lähetti koiraa uudestaan ja uudestaan raunioröykkiölle jossa oli kaikki häiriö (kaksi savuavaa tulta, moottorisaha, häiriöhenkilöt), kaiken logiikan mukaan kun siellä olisi pitänyt olla maalimies (oli ollut A-kokeessa ja siksi koira haisteli alueen tarkkaan), ja ihmetteli miksi koira ei vaan ilmaise... Useamman minuutin perusteellisen hiillostamisen jälkeen Mikko haukkui kuten halusinkin ja koe päättyi tähän.

Kokeen jälkeen kävimme vielä talolla harjoituksen vuoksi ja Mikko kiipesi reippaasti kaikki kerrokset läpi ja paikansi ja ilmaisi kaksi maalimiestä ongelmitta. Koira siis löysi kaikki kokeen 4 maalimiestä, ohjaaja yhden ylimääräisen mukamas ja sen takia koe hylkääntyi. TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ MAJKA.
Ei paljon lohduta, että kukaan muukaan ei päässyt kyseisestä B-kokeesta läpi.


11.6.2005 PERA-A. Miklos osallistui Pelastuskoirien raunio A-kokeeseen (PERA-A) ja läpäisi hyväksytysti sen loppuarvosanalla "erittäin hyvä". Viikkoa aiemmin olimme harjoittelemassa Espoon radalla ja Miklosilta halkesi siellä antura etujalan ranteesta, kokeeseen mentiin siis tikit jalassa. Tottelevaisuudessa istumisen ja maahanmenon pudotti "erittäin hyvään" ohjaajan pikkuruiset käsimerkit ;-) ja seisomisessa Mikko tulikin suoraan sivulle. Hypyssä taisi tassu kopsahtaa esteeseen. Eteenmenon ei pitänyt onnistua lainkaan, se oli tiedossa mutta Mikko yllätti!

Ketteryydessä Mikon esitys muistuttaa enemmän agilitynäytöstä kuin hallittua pelastuskoiran ketteryyttä... Mutta Mikko pysyi hienosti nahoissaan. Pituushypyssä takatassu(t) osui esteeseen ja perusasento vaati kaksi käskyä. Putki on ylitse muiden, nyt tikit jalassa Mikko ei tehnyt maahanmenoa lopussa innokkaasti ja vaati lisäkäskyn. Pöydät oli sijoitettu niin että tukkakoira (joka ei ole tottunut näkemään mitään) ei havainnut niistä kahta lainkaan korkeasta heinikosta. Ensimmäinen vasemmalla meni hyvin, toinen oikealla ei löytynyt - Mikko eteni luotisuoraan antamaani suuntaan mutta pöytä oli eri kohdassa - Mikko palasi itse sivulle ilman eri käskyä ja annoin uuden suunnan jolloin pöytä löytyi. Keskimmäinen pöytä oli kateissa ja Mikko tarjosi vasenta sen sijaan, kutsuin koiran luokse ja lähetin suoraan eteen pöydälle, Mikko meni hieman väärään suuntaan mutta lopulta löysi pöydän. Huidoin kuin liikenteenohjaaja!

Raunioilla
vaikein osuus oli Mikon saaminen hallintaan maalimiehen löydyttyä - se ei olisi malttanut jättää maalimiestä millään, ennen kuin maalimies oli tullut kokonaan esille piilosta.
8 koirasta kuusi sai hyväksytyn tuloksen tästä kokeesta.

Tottelevaisuus (PETO) EH:
Vapaana seuraaminen käännöksin + henkilöryhmä + häiriömelu: E
Liikkeestä istuminen ja paluu: EH
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo: EH
Liikkeestä seisominen ja luoksetulo: EH
Hyppy 0,8 m korkean esteen yli: EH
Eteenlähettäminen: T
Paikallaolo häiriönalaisena: E
Ketteryys (PEKE) EH:
Liikkuva tynnyrisilta: E
Keinu: E
Tikapuut vaakatasossa: E
Pituushyppy: EH
Putki: EH
Epämiellyttävä materiaali: E
Kauko-ohjaus ja sivuttaisia paikanvaihdoksia (pöydät): H
Rauniokoe:
Ohjaajan käyttäytyminen: EH
Ohjaajan taktinen toiminta: EH
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä: EH
Koiran ohjattavuus: E
Koiran ja ohjaajan yhteistyö: E
Ilmaisut: EH, H
Loppuarvosana hyväksytty, EH


Kootut koettelemukset...


Lokakuussa 2006 jalka oli ärtynyt lastasta niin, että lopulta koko koipi oli tulehtunut ja koira kuumeessa. Kunnon tropeilla selvittiin lopulta tästäkin vastoinkäymisestä. Kahdessa kokeessa käytiin Coban-side jalassa, jälkimmäisessä tosin oli niin märät olot että side irtosi heti alkuunsa.


Syyskuussa 2006 Miklos loukkasi oikean etujalkansa. Epäiltiin ranteen murtumaa tai nivelsiteiden repeämistä. Lasta oli jalassa 2 viikkoa.


Harvahampainen hymy. Myös yläleuan kaksi keskimmäistä etuhammasta on menneet poikki mitä ilmeisimmin raunioradalla koheltaessa.



Talvella 2005-2006 Miklos yritti treeneissä tunkeutua piiloon niin tarmokkaasti, että raskas metalliovi kaatui suoraan sen naamalle. Alaetuhampaaseen tuli halkeama. Muutama viikko tämän jälkeen metsässä juostessa jokin keppi tms osui suuhun, haljennut hammas hajosi pirstaleiksi ja kielen alle tuli ammottava haava. Miklos odotteli lääkäriin pääsyä ulkona lumessa, koska olisi sotannut verellään kaikki paikat sisällä.


Viikko ennen ensimmäistä pelastuskoirakoetta Miklos loukkasi jalkansa Espoon raunioradalla. Ranteeseen tuli viilto ja kannusantura halkesi ja ommeltiin kiinni. Kokeeseen mentiin Coban-side ja tikit jalassa.

Jätä muisto käynnistäsi,
Kirjoita vieraskirjaan!

Lue vieraskirjaa