Borgåkers kennel

PON-ystäviä

BUZIAK Fervidus
"Pentti"

uros s. 8.10.2004
kasvattaja: Malgorzata Lula, Puola
isä: Owsiany Obrok Polot
emä: I Am Fervidus Vigil

26.1.2005 odottelimme Marika Toivosen (kennel Marquee) kanssa lentokentän rahtialueella Buziak Fervidusta - tämä töpöhäntäinen suklaanruskea pentu lensi Varsovasta Helsinkiin - monen viikon odotuksen jälkeen. Kaikista, lukuisista tarkisteluista huolimatta ei pentu kuitenkaan tuonut mukanaan pelkästään iloa, vaan sen vuoksi on jo monet kyyneleet valuneet. Heti lentolaatikosta ulos päästyään se valloitti meidät alkaen hypähdellä ympäriinsä ja haki leikkiin takapuoli pystyssä. Luonne on tällä pennulla mitä mahtavin: iloinen, avoin, viehättävä, leikkisä ja villi! Ja takapuolessa keikkuu lyhyt vauhdikkaasti vipattava häntä jossa on koukku.

27.1.2005 eläinlääkärin tarkastuksessa ilmeni se ikävämpi ongelma: pennulla on voimakas molemminpuolinen sivuääni sydämessä, syynä luultavasti PDA (avoin valtimotiehyt) tai VSD (reikä sydänkammioiden välisessä seinämässä).

Jotkut olisivat varmasti jättäneet pennun saman tien piikille - mutta Marika otti sille rokotukset. ;-)
Meidän etiikkaamme ei kuulu pennun lopettaminen vain siksi, että sillä on jokin ns. "vika", jos sillä kuitenkin olisi mahdollisuus onnelliseen elämään jonkun ihmisen lemmikkinä. Pennun sydän tutkitaan seuraavaksi kunnolla ja diagnoosin varmistumisen jälkeen tehdään se mitä on tehtävissä. Tämän jälkeen siitä toivottavasti voi tulla jonkin ihmisen oma paras ystävä. Kiitokset kaikille ihanille ihmisille jotka olette auttaneet ja kannustaneet meitä ja avanneet sydämenne tämän valloittavan pennun tarinalle!

Marika pohti minulle, että jokin tarkoitus tälläkin kaikella täytyy olla - kun vain tietäisi mikä. Minulle se on itsestäänselvää: juuri tämän pennun piti tulla juuri tänne, juuri meille, jotta sillä olisi mahdollisuus saada hoitoa ja jäädä henkiin.

Saimme Pentille ajan sydäntutkimukseen torstaiksi. Sitten lisää kuulumisia.

2.2.2005 Pentti tuli eilen Majkalle kylään tutkimusten ajaksi. Illalla, kun se asettui lepäämään ja lopulta nukkumaan, huomasin, että se pitää vinkuvaa ja välillä jopa viheltävää ääntä hengittäessään. Tänään aamupäivällä kun ulkoilimme, juoksenteli Pentti iloisena ympäriinsä (tämä koira ei pelkää mitään ja rakastaa koko maailmaa!), mutta kolmesti joutui pysähtymään yskimään ja haukkomaan henkeä. Ei vaikuta hyvältä :-( ja kovasti pelottaa mitä huomiset tutkimukset paljastavat.

3.2.2005, surun päivä. Pentin sydämen ultratutkimuksessa ei todettu kumpaakaan aiemmin epäillyistä sairauksista, eli kyseessä ei ole PDA eikä VSD. Pentillä todettiin läppäviat: vakava mitraaliläpän dysplasia ja lievempi trikuspidaaliläpän dysplasia. Vasen eteinen on voimakkaasti laajentunut, vasen kammio lievästi laajentunut. Voimakas vuotovirtaus mitraaliläpän läpi, lievempi vuotovirtaus trikuspidaaliläpän läpi. Keuhkoröntgenissä nähtiin mahdollisesti alkanutta nestekertymää. Vikaa ei voida korjata, vaan sairaus etenee lääkityksestä huolimatta rytmihäiriöihin ja vaikeaan sydämen vajaatoimintaan jo ennen aikuisikää.

Tänä iltana Pentti lähti taivaaseen. Hyvästelimme sen yhdessä Marikan kanssa ja Pentti nukkui rauhallisesti pois. Olen itkenyt koko päivän. Miten voikin pieni pentu näin lyhyessä ajassa tehdä tällaisen vaikutuksen? Eikä vain minuun, vaan Pentti kosketti niin monia. Kiitokset kaikille teille jotka olette eläneet hengessä mukana!